Inkoon kunnan viestintä

Inkoon kunnan viestintä on koettu puutteelliseksi niin ajoituksen kuin sisällönkin suhteen liittyen terästehdashankkeeseen. Joddbölen V alueen kehittämiseen liittyvät ristiriidat alkoivat kärjistyä elokuussa 2023 järjestetyn, terästehtaaseen liittyvän ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA-ohjelman) esittelytilaisuuden jälkeen. Ulkopuolinen taho toteutti kartoituskeskustelun kesän 2024 aikana. Seuraavassa suoria otteita 2.10.2024 julkaistusta raportista:

Osa inkoolaisista koki sekä hankekehittäjän että kunnan asiaa koskevan viestinnän toteutuksen olevan puutteellista niin ajoituksen kuin sisältöjenkin suhteen. Sekä kuntalaiset että luottamushenkilöt kokivat tietoa olleen niukasti saatavilla hankkeen alkuvaiheessa. Varhaisen, toimivaksi koetun vuorovaikutuksen puuttuessa asiasta huolestuneiden kuntalaisten halu ja tarve toimia ja vaikuttaa on kanavoitunut hankkeen yhteisölliseksi vastustukseksi.

Nyt kun tietoa on saatavilla enemmän, on syntynyt uusi haaste, joka liittyy valmisteluaineiston suureen määrään ja vaikeuteen perehtyä siihen sekä vaikeuteen omaksua tietoa. Toisaalta valmistelijoiden resurssit suurten tietoaineistojen jalostamiseen ja havainnollistavien esitysten tekemiseen ovat substanssityön ohessa vaatimattomat. Luottamus kunnan toimintaa ja myös puolueettomuutta kohtaan on ohentunut ja kesällä 2024 se oli joidenkin haastateltavien silmissä jo menetetty.

Nämä haastatellut kokivat kunnan toimihenkilöiden ottavan tietonsa sensuroimattomina
hanketoimijalta eli toimivan terästehtaan asialla. Sama epäluottamus kohdistuu kaikkiin
tarkentuviin tietoihin, joita YVA-konsultit ovat selvitysten kautta tuottaneet ja tuottamassa. Koska tutkimusten rahoitus ja perustiedot ovat hanketoimijan toimittamia, nämä haastateltavat eivät koe voivansa luottaa niihin, vaikka tulokset ovat tarkentuvassa arvoinnissa hyvin erilaisia verrattuna YVA-ohjelman julkistamisen yhteydessä esitettyihin ns. worst case-arvioihin.

Inkoolaisten osallistumismahdollisuuksien osalta voidaan todeta, että toistaiseksi tiedossa
olevat menettelytavat vaikuttavat lisäävän inkoolaisten osallistumismahdollisuuksia vain vähän,
eivätkä ne muuta heidän rooliaan prosessin kriitikkoina ja hankkeen kyseenalaistajina. Siksi
voidaan odottaa, että luottamushenkilöihin kohdistetaan kasvavaa painetta kaavapäätösten
tekemiseen liittyen.
Suuri osa hankkeen vastustuksesta nousee siitä, etteivät asiasta huolestuneet inkoolaiset ole
löytäneet helposti vastauksia kysymyksiinsä vaan he ovat joutuneet itse hankkimaan ja
prosessoimaan itselleen tärkeää tietoa ymmärrettävään muotoon. Toisaalta tiedonhankinnasta on muotoutunut yhteisöllinen ja palkitsevakin tehtävä, joka yhdistää uudella tavalla vaki- ja vapaa-ajan asukkaita. Toisaalta omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan tietoa hankkivat ja levittävät inkoolaiset kokevat tekevänsä töitä, jotka kuuluisivat joko kunnalle tai Blastrille.

Tiedon saatavuuden lisäksi keskeiseksi kysymykseksi, johon törmätään jokaisessa
hankkeeseen liittyvässä yleisötilaisuudessa, on muotoutunut tiedon luotettavuus. Hanketoimijaa kohtaan tunnettu epäluottamus siirtyy kaikkiin tuloksiin, joiden tuottamisessa he ovat olleet rahoittajana tai lähtötietojen antajana.

Alustavia suosituksia pohjustamaan seuraavia askelia

Tilannekartoitusta varten tehtyjen haastattelujen pohjalta on aivan selvää, että inkoolaisilla on
edelleen paljon tietotarpeita, sekä tarve toimia ja vaikuttaa aktiivisesti tapahtumien kulkuun.
Näihin tarpeisiin olisi viisasta vastata ja kanavoida ne yhteisöä vahvistavaksi energiaksi. Tähän
tarkoitukseen odotettavissa olevat kaavaprosessiin ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät
lakisääteiset tiedonjaon ja osallistumisen menettelyt eivät sellaisenaan ole riittäviä.
Visioprosessin ei tähän asti ole myöskään koettu vastaavan näihin tarpeisiin. Poliittiset päätöksentekijät tarvitsevat varmuutta siitä, että heillä on riittävä tietopohja, jonka
varassa heidän on enemmin tai myöhemmin tehtävä päätöksiä. Päätöksentekijät tarvitsevat
ympäristövaikutustiedon ohella edelleen parempaa ymmärrystä sekä kuntalaisten tarpeista että
siitä, millaisia vaikutuksia suunnitellulla tehdashankkeella olisi Inkoolle.

Kunnan toiminta

Inkoon kunnan tilaamassa ”Sosiaalisten vaikutusten arviointiraportissa (Sweco 29.11.2024, tarkistettu 3.1.2025)” kohdassa 3.5 Luottamus ja ristiriidat todetaan, että hanke on saanut monet paikalliset aktivoitumaan ja keskustelu Inkoon tulevaisuudesta on aktiivista. Hanke on myös vähentänyt monien luottamusta virkamiehiin ja poliitikkoihin.

Avoimen ja rauhallisen kommunikaatioyhteyden rakentaminen voi kuitenkin osaltaan palauttaa luottamusta toimijan ja paikallisten välille. Paikallisten vastauksissa näkyi selvää pettymystä hanketoimijan ja kunnan järjestämiä tilaisuuksia kohtaan. Monet vastaajat pitävät kommunikaatioyhteyttä kovin yksisuuntaisena, jolloin paikallisille syntyy vaikutelma, että ulkopuolinen toimija vain ilmoittaa mitä he ovat tekemässä ja paikallisten vaikutusmahdollisuudet ovat varsin vähäisiä. Monia myös hiersi tiedotustilaisuuksien ja yleisesti toimijan viestinnän kielikysymykset. Inkoon kunnan ensisijaisena kielenä pidettiin ruotsia ja yksinään suomenkielisen osallistumistilaisuuden järjestämistä pidettiin epäsopivana. Hankkeen jatkoviestinnässä onkin syytä huomioida, että hieman yli puolet kunnan asukkaista on ruotsinkielisiä ja omalla äidinkielellä saatu kommunikaatio on asukkaille erittäin tärkeätä.

Raportin laatijat, kunnan puolelta kaavoituspäällikkö Aija Aunio, ihmettelevät kappaleessa 5.1 Aineiston luotettavuuden arviointi, että paikalliset jakavat hankkeen kritisoinnissa tarvittavaa tietoa. Kaavaluonnokseen annetuissa palautteissa ei raportin tekijöiden mukaan ilmeisesti ollut tarpeeksi henkilökohtaisesti kirjoitettu vastauksia?

Kiinnostavaa onkin jaettujen vastausten keskittyminen erityisesti päästöjen ja muinaisjäännösten osalle. Aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä johtuuko tämä siitä, että kyseiset teemat vaativat syvällisempää asiantuntemista tai paneutumista, vai esimerkiksi siitä, että teemat ovat ennemmin hankkeen vastustamisen välineitä kuin henkilökohtaisella tasolla merkittäviä. Aineistossa esiintyvät toistuvat vastaukset ja tarkka, asiantuntijamaisena tarjottu tieto, herättää kuitenkin pohtimaan, minkälainen yhteisö hanketta vastustaville on muodostunut ja minkälaista tiedonhankintaa ja narrattivien rakentamista tämän yhteisön
sisällä harjoitetaan.

Käsittämätön pohdinta jatkuu:

Vaikuttaa siltä, että joitain vastauksia jaetaan esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Tämä toisaalta myös hämärtää ja vaikeuttaa aineiston tulkitsemista. Mitkä arvot ja ympäristövaikutukset ovat paikallisille tosiasiallisesi merkityksellisiä ja voiko puolestaan olla jotain arvoja, joita käytetään välineinä hankkeen vastustamisessa? Identtisiä vastauksia toistuu eniten nimenomaan tarkempaa asiantuntijasisältöä ja numeerista tietoa sisältävissä vastauksissa erilaisten päästöjen sekä muinaismuistojen osalta. Toisaalta harvan vastaajan ammattitaito riittää näissä teemoissa perusteltuihin päätelmiin, mikä puoltaa ammattitiedon uudelleen jakamista. Monien muiden teemojen, kuten asumisviihtyisyyden tai luottamuskysymysten osalta aineistossa on kuitenkin huomattavasti enemmän orgaanista vaihtelua vastausten muotoilussa, mikä osaltaan lisää kollektiivisesti tuotetun luotettavuutta.

Edellä viitattujen huomioiden lisäksi, kunnanvaltuutetut ja kaavoituspäällikkö viimeisenä ovat esittäneet väitteitä, että ” julkisuudessa on myös esiintynyt virheellistä tietoa liittyen suunniteltuun hankkeeseen. Virheellisen tiedon leviäminen ei edistä inkoolaisten mahdollisuutta perehtyä hankkeen faktoihin ja tästä syystä oikean tiedon tuottamiseen on panostettava entistä enemmän”.   Kysymykseen kuka virheellistä tietoa olisi jakanut tai mitä tämä tieto on, saadaan kaavoituspäällikön vastaus: ”kyse on mielipiteiden ja faktan eroista. Somessa esiintyy mielipiteitä, jotka eivät perustu faktaan. Kunnan tavoitteena on parantaa viestintää faktoista”.

Johtopäätös

Sosiaalisessa mediassa kuntapäättäjät ovat ilmaisseet, ettei kuntalaisille ole edellytyksiä tehdä päätelmiä annetusta aineistosta, minkä vuoksi asia olisikin syytä jättää kuntapäättäjille. Herää kysymys, minkälaisella kompetenssilla he perehtyvät laajaan ja monisyiseen materiaaliin? Kuntalaisilla ja kuntapäättäjillä on käytössään sama materiaali. Ja jos ei ole, herää kysymys, miksi ei ole? Suomessa saa jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja ilmaista sen vapaasti. Sananvapaudella tarkoitetaan oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Tämä ei ole Inkoossa toteutunut edes somessa, sensuuri on ollut kova.

Kaikki väittämät ovat mielipiteitä, kyse on perusteluista. Jokaiseen ”faktaan” tulisi kohdistua järkevää epäilyä. Raporttien tiedot perustuvat mallinnuksiin, hanketoimittajan antamiin lähtöarvoihin ja lähes jokaiseen aihealueeseen on aivan oikein lisätty vastuuvapauslauseke ”arvioinnin epävarmuudet”. Ovatko arviot siis faktoja?