Inkoon terästehtaasta uusi Talvivaara?
Inkooseen puuhataan terästehdasta oheistoimintoineen kovalla kiireellä. Viranomaisten luvat ja prosessit tuntuvat olevan ”ylimääräinen hidaste”. Startup -kaivoksen leiman saaneesta Talvivaarasta tuli varoittava esimerkki. Alun innostuksen jälkeen Kainuun taivaalle alkoi kertyä mustia pilviä: kaivoksen jätevesien varastointiin tarkoitettu kipsisakka-allas alkoi vuotaa, ympäristölupanormeja ei noudatettu, Talvivaaran työntekijä kuoli, Kainuun ELY-keskus oli aliresursoitu ja paikalliset syyttivät ELY-keskuksen virkamiehiä lepsusta valvonnasta, johon myös kaivoskriisin aikaan ympäristöministerinä toiminut Ville Niinistö (vihr) julkisuudessa yhtyi. Silloisen ympäristöministeriön kansliapäällikön (2008 – 2020) Hannele Pokan mukaan varsinkin kriisin alkuvaiheessa ympäristöministeriön ja Kainuun ELY-keskuksen väliset suhteet olivat epäselvät ja aiheuttivat hankausta. Samaan aikaan kaivoksen vastustajat kapinoivat julkisuudessa ja media oli poliitikkojen ja virkamiesten kimpussa. Tuleeko Inkoon terästehtaasta uusi Talvivaara?
Ympäristörikosjuttu
Helmikuussa 2004 Pekka Perä ostaa Talvivaaran kaivosoikeudet. Maaliskuussa Perän ja kaivoksen johtajan rikosepäily alkaa. Kaivosalueen rakentaminen alkaa 2007 ja Talvivaara saa ensimmäisen ympäristö- ja vesitalousluvan. Kaivoksen tuotantoa aloitellaan 2008. Kipsisakka-allas vuotaa ensimmäisen kerran. Talvivaara poistaa rikin hajua lipeällä 2009, mikä nostaa päästövesien suolapitoisuudet nopeasti monikymmenkertaisiksi. 2010 alkaa osastopäällikön rikosepäily. Kipsisakka-allas vuotaa.
2011 tulee ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistus vireille. Kainuun ELY-keskus tekee poliisille tutkintapyynnön Talvivaaran päästöistä, jotka ovat monikymmenkertaiset lupahakemukseen verrattuna. Yhtiön malmiliotus ei toimi toivotulla tavalla.
2012 Talvivaaran toimitusjohtajaksi tulee Harri Natunen, jonka rikosepäily alkaa. Runsassateinen kesä aiheuttaa ongelmia, louhinta keskeytyy. Kipsisakka-allas vuotaa marraskuussa, vuotovettä päätyy kaivosalueen ulkopuolelle. Pekka Perä palaa toimitusjohtajaksi.
2013 Kipsisakka-allas vuotaa keväällä. Talvivaara saa tiukemman ympäristö- ja vesitalousluvan. Esitutkinta valmistuu lokakuussa, materiaalia on 4000 sivua.
2014 Neljä Talvivaara-pomoa ja Talvivaara Sotkamo saavat syytteen törkeästä ympäristön turmelemisesta. Tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo hakeutuu konkurssiin.
2015 Kainuun käräjäoikeus käsittelee ympäristörikosjuttua kaksi kuukautta ja päätyy 2016 tuomioon: ympäristön turmeleminen, osastopäällikön syytteet hylätään. Syyttäjät, kolme tuomittua, Talvivaara Sotkamon konkurssipesä ja Kainuun ELY-keskus valittavat tuomiosta.
2017 Rovaniemen hovioikeus käsittelee tapausta kuusi viikkoa. Hovioikeuden tuomio 2018: törkeä ympäristön turmeleminen.
KKO katsoi, että useita kymmeniä kertoja lupahakemuksessa ilmoitettua suuremmat päästöt eivät olleet olleet viranomaisen ympäristölupaharkinnan kohteena, joten ympäristöön oli päästetty haitallisia aineita myös ilman lupaa. Talvivaaran tapaus on Suomen tähän asti suurin ympäristörikosjuttu
Talvivaara Sotkamo Oy meni konkurssiin marraskuussa 2014. Nykyään Talvivaaran kaivostoimintaa harjoittaa valtio-omisteinen Terrafame Oy.
Kova kiire
Hannele Pokan mukaan kaivoksen ongelmien yhtenä syynä oli Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perän liian kova kiire saada kaivoksen toiminta käyntiin, lisäksi viranomaisten luvat ja prosessit tuntuivat olevan Perälle ”ylimääräinen hidaste”, jota ei tarvinnut tunnon tarkasti noudattaa. Muun muassa näiden syiden vuoksi start up -kaivoksen leiman saaneesta Talvivaarasta tuli varoittava esimerkki.
Ympäristöneuvos Sami Koivulan mukaan ympäristölupa on laaja kokonaisuus, joka sisältää hakemuksen, päätöksen ja päätöksen perustelut. Lähtökohta on, että luvanhakija kokoaa ja hankkii lupapäätökseen tarvittavan tiedon ja datan. Lupaviranomainen luottaa siihen aineistoon, minkä toiminnanharjoittaja toimittaa. Lupaviranomainen ei voi olla alan ylin guru, joka tietää kaiken. Niinpä Blastr Green Steel konsulttiyhtiöt kirjoittavat tuhansia sivuja sopivaa tekstiä, jonka mukaan mikään toiminnassa ei aiheuta haittaa tai ole vaaraksi.
https://www.kaleva.fi/ymparistoneuvos-talvivaaran-toiminta-oli-vuosia-ym/1825995
Ihmisen muisti on valitettavan lyhyt ja valikoiva. Todistamme Inkoossa vastaavaa kuviota norjalaisen startup yrityksen Blastr Green Steelin amerikkalaisen keulahahmon Mark Bulan johdolla. Suomalaisen tytäryhtiön suomalaista toimitusjohtajaa Antti Kaikkosta ei ole kelpuutettu yritystä edustamaan. Kiire värittää myös Inkoon terästehdashanketta https://paatokset.inga.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=102746&version=1 Hankekehittäjän harjoittama painostus ja lobbaus eduskuntaa sekä ministeriöitä kohtaa yhdistettynä kovaan kiirehtimiseen herättävät kysymyksiä ja huolestumista.
Veronmaksaja maksaa
Vuonna 2019 uutisoitiin, että yli kahdeksan vuotta jatkuneen kiirastulen jälkeen Talvivaaran konkurssiin menneeseen kaivokseen on uponnut valtion rahoja 320 miljoonaa euroa. Lisäksi kaivoksen pelastamiseksi perustettuun ja nykyisin kaivostoimintaa harjoittavaan Terrafameen on käytetty yli puoli miljardia euroa veronmaksajien rahoja, eikä niidenkään lopullisesta kohtalosta ei vielä ole tietoa.
Pysyvä ympäristöongelma
Talvivaaran jätevesivuodot on saatu hallintaan, silti kaivoksella on yhä pysyvä ympäristöongelma – mustaliuske. Mustaliuske on kaivoksen arvokkaiden metallien isäntäkivi, mutta olleessaan tekemisissä ilman ja veden kanssa liuskeen sisältämä rikki hapettuu rikkihapoksi ja kaivos voi ajan mittaan happamoittaa Kainuun vesistöjä, ellei asiaan varauduta kunnolla.
Sekä jätevesien metallipitoisuuksien että kaivoksen kipsisakka-altaiden vuotojen on todettu turmelleen lukuisia kaivosalueen lähivesistöjä. Kainuun ELY-keskus teki haitallisista päästöistä tutkintapyynnön poliisille vuonna 2011. Talvivaaran johtohahmoja ja Talvivaara Sotkamo Oy:tä vastaan nostettiin syytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta syyskuussa 2014.
Rikosoikeudellisen vastuun kannalta asiassa muodostui ongelmalliseksi se, ettei Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvassa ollut asetettu tarkkoja päästörajoja mainituille aineille. Talvivaara-yhtiön tekemässä lupahakemuksessa metallien määrät oli kuitenkin arvioitu jopa kymmeniä kertoja pienemmiksi kuin toteutuneet määrät.
Ympäristötuhoista kärsineet eivät saaneet korvauksia
Talvivaara teki konkurssin 2014. Oikeusjuttu jaettiin kahteen osaan vuonna 2015: ensin ensin ratkaistiin onko ympäristörikosta tapahtunut, jotta oikeuden on mahdollista ratkoa siihen liittyvät vahingonkorvaukset. Talvivaara-johtajia on tuomittu lainvoimaisesti ympäristön turmelemisesta, asia ratkesi marraskuussa 2019 korkeimman oikeuden äänestykseen 3-2.
Kainuun käräjäoikeus hylkäsi helmikuussa 2022 vahingonkorvausvaatimukset ympäristövahingoista. Korvausten vaatijoiden joukossa oli sekä yksityishenkilöitä että paikallisia yrityksiä. Korvauksia vaadittiin kiinteistöjen arvon alenemisesta sekä kalastukselle ja kalataloudelle aiheutuneesta haitasta yhteensä runsaan 230 000 euron edestä. Vaatimukset kohdistuivat Talvivaara Sotkamo -yhtiön konkurssipesään, kaivoksen toimintaa jatkamaan perustettuun Terrafameen sekä Talvivaaran johtohenkilöihin.
Osan vahingonkorvausvaatimuksista oikeus hylkäsi vanhentuneina, osassa oikeuden mukaan näyttö ei riittänyt osoittamaan yhteyttä esimerkiksi kiinteistöjen arvon muutoksen ja kiellettyjen päästöjen välillä.
Alun perin korvausvaatimuksien yhteissummat olivat miljoonia euroja, mutta vuosien aikana moni korvauksien vaatija on luopunut aikeistaan tai vaatimukset ovat sulaneet pariin sataan tuhanteen euroon. Kainuun käräjäoikeuteen toimitettiin Talvivaaralle yhteensä 138 korvausvaatimusta vuonna 2015. Ympäristörikosjuttu sai päätepisteensä korkeimman oikeuden päätöksellä kaksi vuotta sitten, jolloin korvausvaatimuksia oli tiedossa 70. Nyt korvausvaatimuksia on jäljellä enää yhdeksän.
Metsähallituksen miljoonavaatimukset ratkesivat vuonna 2020, kun kaivoksen nykyinen toimija, valtion suurimmaksi osaksi omistama Terrafame, osti Metsähallitukselta maa- ja vesialueita, joissa oli Talvivaaran kaivoksen jätevesipäästöjen aiheuttamia vahinkoja.
Toukokuussa 2024 KHO hylkäsi kaivosyhtiö Terrafamen valituslupahakemuksen ja yhtiö joutuu korvaamaan Talvivaaran kaivoksen jätevesien aiheuttamia vahinkoja laajemmalla alueella kuin yhtiö itse myönsi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto määräsi 2020 kaivosyhtiön maksamaan korvauksia yhteensä 495 000 euroa. Korvauksissa on ollut kyse jätevesipäästöjen alueella sijaitsevien rakennettujen rantakiinteistöjen virkistyskäytön vaikeutumisesta ja vesialueiden omistajien kalastuksen tuoton menetyksestä.
Pysyvä ympäristövahinko
Kaivosyhtiö pakoilee vastuutaan. Talvivaaran pilaamat järvet odottaneet kunnostusta yli 5 vuotta, mutta mitään ei tapahdu. Talvivaaran pilaamien järvien kunnostus on veronmaksajien harteilla. Siivoamista ei ole katsottu kiireelliseksi. Terrafame sanoo osallistuvansa mielellään Talvivaaran pilaamien järvien siivoamiseen. Rahoitus järvien siivoamiseen tarvitaan valtiolta, mutta asia ei ole edennyt vuosiin. Ympäristöministeri toivoo, etteivät kaivosyhtiöiden aiheuttamat ympäristövahingot jatkossa voisi kaatua veronmaksajille.
Suomessa on pakollinen ympäristövahinkovakuutus kaivosalan toimijoille. Ongelmana on, ettei vakuutus kata ennaltaehkäisevää toimintaa, ja välillä vakuudet ovat riittämättömiä. Jos kaivosyhtiö ajautuu konkurssiin, eivätkä vakuudet riitä kattamaan ympäristövahinkoja, lasku vahinkojen korjaamisesta kaatuu veronmaksajien niskoille.
Talvivaaran aiheuttamien ympäristövahinkojen korjaamiseen on käytetty jo satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja. Tästä huolimatta Talvivaaran pilaamia lähistöllä sijaitsevia järviä ei ole vieläkään siivottu, vaan järvet ovat odottaneet kunnostusta jo yli viiden vuoden ajan.
Terrafamella ei velvoitetta
Terrafame aloitti toiminnan Talvivaaran kaivoksessa elokuussa 2015. Terrafamelle ei voida osoittaa korjaamisvelvoitetta aikaisemman toimijan aiheuttamasta pilaantumisesta ympäristövastuulain nojalla. Terrafamen toimitusjohtaja Joni Lukkaroinen sanoo, että pilaantuneiden vesistöjen puhdistaminen olisi ehdottomasti Terrafamen intressissä.
– Tämä ei ole meidän vastuullamme, mutta mielellämme olisimme mukana tukemassa tämmöistä toimintaa, että ne järvet saataisiin ennallistettua. Meillä on siihen teknisiä ratkaisuja olemassa, Lukkaroinen kertoo Iltalehdelle. Lukkaroinen huomauttaa, ettei Terrafamella ole tarvittavia lupia vesistöjen ennallistamiseksi.
– Mutta me yhteistyössä yritämme etsiä sellaista mallia, että nämä lähijärvet, jotka ovat saastuneessa tilassa, pystyttäisiin ennallistamaan.
Ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta arvioi, että Talvivaaran alueen vesistöjen kunnostamiseen tarvittaisiin ainakin vesilain mukainen lupa. Mikäli poistettaisiin myös jätteiksi luettavaa pohjalietettä, se edellyttäisi ympäristölupaakin.
Ei akuuttia kiirettä järvien kunnostukselle
Talvivaaran pilaamien vesistöjen ennallistamisesta vastaa nyt valtio, mutta asiaa ei ole edistetty. Talvivaaran pilaamista järvistä Salmisen ja Ylä-Lumijärven kunto on pahiten kärsinyt, joten tarkoituksena on aloittaa järvien ennallistaminen niistä, kertoo Kainuun Ely-keskuksen ympäristövastuuyksikön päällikkö Sari Myllyoja. Tämän jälkeen tarkoituksena on katsoa, tehdäänkö vastaavia toimia muihinkin alueen pieniin järviin.
Myllyojan mukaan järvien kunnostuksella ei ole ollut akuuttia kiirettä, koska järvien tila ei ainakaan huonone. Osan järvistä oletetaan ennallistuvan luontaisesti.
Jo vuonna 2017 tilanne oli sama eli järvien puhdistamisen aikataulu ja toteuttamistapa olivat mietinnässä. Onko asialle tehty mitään tällä välin?
– Ei ole tehty, järvien tilaa on seurattu, mutta kunnostamisen suhteen ei ole tehty vieläkään päätöksiä. Salminen jää Terrafamen hankkeen alle, joten ainakaan sen kunnostamista ei ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista aloittaa, Myllyoja sanoo.
Toiminta tappiollista alusta lähtien
Kaivoksen toimintaa ovat varjostaneet jatkuvat talousongelmat parin vuosikymmenen ajan. Ilman valtion mukaantuloa kaivos olisi jo ajautunut konkurssiin. Kaivos on edelleen kroonisessa rahapulassa eikä tulisi toimeen vieläkään ilman ulkopuolista tukea. Kaivoksen tukemiseen on upotettu yhteensä noin miljardi euroa ja uuden metallinerotustehtaan rakentamiseen tarvittaisiin jälleen satoja miljoonia euroja ulkopuolista rahaa. Syitä Terrafamen kaivoksen huonoon kannattavuuteen on varmasti useita lähtien metallien maailmanmarkkinahintojen jatkuvasta vaihtelusta.
Blastr Green Steel uskottelee tuovansa Inkoon kunnalle verotuloja ja kuntalaisille hyvinvointia. Perustelut ontuvat eikä raporteissa ole huomioitu massiivisen hankkeen ympäristövaikutuksia ja niiden kustannuksia. Ihmisille annetaan vääristynyt kuva sosioekonomisista seurauksista. Terästeollisuuden kustannusedut perustuvat raaka-aineiden läheisyyteen ja kestävään halvan energian saatavuuteen. Miten Inkoon Joddbölellä olisi nämä edut?
Terrafame teki vuonna 2024 heinä-syyskuussa liiketappiota 14,3 miljoonaa euroa. Huhti-kesäkuulta tappiota tuli 20,3 miljoonaa euroa. Terrafamen pääomistaja on Suomen valtio, jonka erikoistehtäväyhtiö Suomen Malmijalostus omistaa siitä 64,4 prosenttia. 32,9 prosenttia osakkeista omistaa raaka-aineyhtiö Trafiguran hallinnoimat rahastot. Loput 2,7 prosenttia omistaa suomalainen finanssiyhtiö Mandatum. Trafigura on monikansallinen yhtiö, jonka pääkonttori on Singaporessa. Yhtiö on liitetty moneen skandaaliin.
https://www.sll.fi/nilsia/2024/11/16/kaivostapahtuma-rautavaaralla-6-11-2024
Estä uusi Talvivaara!
Inkoon terästehtaalla ei ole kipsisakka-altaita, mutta lieteallas on. Päästöjen, lisääntyvän valo-, melu- ja tärinäsaasteen lisäksi ruoppausjätteiden läjitys sekä jättimäinen kaatopaikka herättävät huolta. Pöly ja raskasmetallit (esim. arseeni, kromi, lyijy) kulkeutuvat pienhiukkasina tuulen mukana ilmassa kaivoksen vaikutuspiirissä useita kilometrejä. Ongelmat levittyvät laajalle, myös naapurikuntien alueelle.
Terästehdas ei ole Inkoolle tai Suomelle ”lottovoitto” eikä vuonna 2021 perustettu startup- yritys Blastr Green Steel ole kiinnostunut suomalaisista tai maailman pelastamisesta. Yhtiötä kiinnostaa ainoastaan mahdollisuus ilmaiseen tukirahoitukseen ”vihreän” aallon harjalla. Ja mahdollisimman nopeasti, koska maailmalla ”vihreä” huuma alkaa tulla tiensä päähän. Blastr Green Steel ei ole rakentanut yhtään terästehdasta minnekään.
Mikäli terästehdas menisi konkurssiin ja/tai lopettaisi toimintansa, alueen puhdistus jää kunnan ja veronmaksajien harteille. Kukaan uusi toimija ei ala ensi töikseen siivota edellisen sotkuja. Missä raportissa nämä vaihtoehdot kustannuksineen on huomioitu?
Kuulutus Blastr Green Steel Oy:n vihreän teräksen tehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 📢
Kuulutus Blastr Green Steal Oy:n vihreän teräksen tehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta / Kungörelse om Blastr Green Steel Oy:s miljökonsekvensbeskrivning för ett grönt stålverk i Ingå
Arviointiselostus ja kuulutus on nähtävillä 13.12.2024-31.1.2025.
Ruotsinkielinen yleisötilaisuus 14.1.2025 klo 18-20
Suomenkielinen yleisötilaisuus 15.1.2025 klo 18-20
16.1.2025 klo 18 YVA-selostuksen liittyvä avoin etäosallisuustilaisuus
❗️Jätä YVA-selostuksesta mielipiteet ELY-keskukselle viimeistään 31.1.2025 ❗️ Viitteeksi UUDELY/6927/2023. Sähköpostiosoite: kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi
Postiosoite: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus,
PL 36, 00521 Helsinki
Arviointiselostus Blastr terästehdas ja uuden laiturin rakentaminen Joddböle Inkoo:
Blastr YVA Arviointiselostus kaikki materiaalit FI:
Blastr MKB-programmet SV:
Kuulutus Blastr Green Steal Oy:n vihreän teräksen tehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta / Kungörelse om Blastr Green Steel Oy:s miljökonsekvensbeskrivning för ett grönt stålverk i Ingå:
Lisäksi jakona:
Linkki Joddböle V asemakaavamuutos /Detaljplanändring MATERIAALEIHIN jotka julkaistu vko 50 (26 liitettä fi&sv):
https://beslut.inga.fi/ktwebscr/epj_attn_tweb.htm?+id=103333
Linkki Rakennus- ja ympäristölautakunta/ Byggnads- och miljönämnden – 16.12.2024 Föredragningslista/ Esityslista MATERIAALIIN. Lukusuositus sivut 25-41:
https://beslut.inga.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=103613
Kansanäänestys on mainittu esityslistalla. ”Suunnitelma on että Kunnanvaltuusto päättää mahdollisesta kansanäänestyksestä 13.1.2025” Huom jos Inkoon kunnanvaltuusto päättää toteuttaa tämän kunnallisen kansanäänestyksen se koskee vain Inkoon kunnan asukkaita. Tämä kansanäänestys liittyy jo sulkeutuneeseen aloitteeseen -> Kansanäänestys terästehtaan rakentamisesta Inkooseen.
Elinvoimainen Inkoo ilman terästehdasta kuntalaisaloite on edelleen allekirjoitettavissa sähköisesti 
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/36557. Inkoon kunnan asukkaat sekä jäsenet voivat osallistua kuntalaisaloitteeseen eli myös kiinteistönomistajat, kesäasukkaat. Kunnan jäsen on se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa. Kiitos osallistumisesta.
